Susa luotsaa Yksin-hanketta ja tukee perheitä läsnäololla ja luovuudella

Mitä teit aiemmin työksesi ja mikä sai sinut kiinnostumaan yhdistyksestämme? 

Olen työskennellyt pitkään seksuaalisen hyvinvoinnin edistämisen, lähisuhde- ja seksuaalisen väkivaltatyön sekä haastavien erotilanteiden parissa. Vuosituhannen vaihteessa olin Helsingin Tyttöjen Talolla käynnistämässä monia toimintoja kuten seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden auttamistyön ja pop in seksuaalineuvontavastaanoton. Olen tehnyt työtä Turun terveyden edistämisen yksikössä, Espoon perhepalveluissa, Hyvinkäällä nuorten mielenterveyden edistämisen parissa. 

Perhetoiminnan koordinaattoriksi ja Yksin-hankkeen koordinaattoriksi halusin, koska yhden vanhemman perheiden kanssa toimiminen oli uusi aluevaltaus. Halusin ja haluan ammentaa niistä taidoista ja kokemuksesta, joita vuosien varrella on karttunut mukaan opinnoista ja osaavia ihmisiä seuraamalla ja heiltä oppimalla. Luova toiminta, erityisesti musiikki ja kirjoittaminen ovat lähellä sydäntäni ja tietysti myös nahkatyöt. Nämä kaikki tukevat muuta osaamista.

Mikä on työssäsi parasta, mistä nautit erityisesti?

Parasta on ihmisten kanssa oleminen ja se, että näkee, miten pienillä asioilla voi olla valtavan suuri ja jopa käänteentekevä merkitys. Ihmiset kaipaavat tukea ja mahdollisuutta käsitellä asioita ohjatusti ja turvallisesti.

Esimerkiksi yksinäisyyteen liittyvä tuki ja kuntouttava toiminta ovat sellaisia, joihin ihmisillä ei usein ole varaa, vaikka tarve on suuri. On merkityksellistä pystyä tarjoamaan tukea, energiaa ja pieniä hengähdyshetkiä arkeen lapsen kanssa. Valmiin ruoan tarjoaminen, kahvin keittäminen tai yhteinen hetki ilman huolia, ovat tärkeitä. Se voi olla lapselle tai aikuiselle todella iso asia.

Mitä pidät tärkeänä tukiessasi yhden vanhemman perheitä?

Aitoutta, rehellisyyttä, läsnäoloa, arvostusta ja dialogisuutta. On tärkeää kohdata ihminen kunnioittavasti ja olla oikeasti mukana vuorovaikutuksessa. Kun on aidosti läsnä, syntyy tilaa, jossa ihmiset uskaltavat tuoda esiin kysymyksensä, huolensa ja elämänsä tilanteet. Rehellisyys tarkoittaa sitä, että uskalletaan myös tunnistaa asiat, jotka eivät mene hyvin – tai toisaalta ne, jotka menevät tosi hyvin.

Ihminen on aina oman elämänsä paras asiantuntija. Minä voin tuoda omaa asiantuntemustani joihinkin tilanteisiin, ja yhdessä syntyy tila, jossa ihmiset voivat olla, tulla kuulluksi ja vaikka tulla myös haastetuiksi, jos se on tarpeen.

Mitä haluat sanoa perheille, joilla on uuvuttava vaihe elämässään?

Toivoisin, että kaikki jaksaisivat pyytää apua. Usein uupunut ihminen ei enää jaksa pyytää apua, vaikka sitä olisi saatavilla. Siksi joskus jo se, että jaksaa vastata yhteen puheluun tai viestiin, on iso askel. Kun voimavarat ovat vähissä, riittää että jaksaa pitää kiinni yhdestä minuutista kerrallaan. Joskus se, että saa pestyä hampaansa, on jo valtava voitto.

Pyrimme siihen Yksin-hankkeessa siihen, että kun meihin otetaan yhteyttä, tarjoamme tukeamme ja lähdemme nopeasti viemään asioita eteenpäin. Kaiken ei tarvitse jäädä ihmisen itsensä harteille.

Mistä idearikkautesi kumpuaa?

Valtavasta mielikuvituksesta ja uteliaisuudesta. Tykkään oppia uutta, kokeilla ja opettaa muille. Olen opiskellut luovia menetelmiä – kuntouttavaa musiikkitoimintaa, piirtämistä, maalaamista, kirjoittamista, liikettä (voimatuttava taide) – ja nähnyt, miten suuri merkitys taiteella on.

Taide ja tekeminen avaavat ihmisille erilaisia tapoja ilmaista itseään. Taiteen avulla voidaan saada tunnistamattomimpia asioita esiin kuin pelkästään puhumalla. On myös hienoa nähdä, miten vanhemmat ja lapset innostuvat tekemään yhdessä. Tekeminen rauhoittaa, vahvistaa yhteyttä ja tuottaa onnistumisen kokemuksia.

Mitä hauskaa tapahtui työssäsi viime viikolla?

Eräässä viime viikon ryhmässä syntyi vakavien aiheiden keskellä hauskoja keskusteluja ja naurua. Vaikka kaikki olivat väsyneitä ja välillä itkettiinkin, syntyi osallistujien kesken hirtehistä huumoria ja naurua. Ryhmään osallistuvilla on takanaan raskaita kokemuksia ja uupumusta, mutta oli hienoa nähdä heidän hitsautuneen yhteen ja nauravan yhdessä. Se kertoi luottamuksellisesta ilmapiiristä ja toi kaikille hyvää mieltä.

Mitä muuta haluat kertoa?

Aika hankkeen parissa on mennyt nopeasti ja työlle on ollut tarvetta. Yhden vanhemman perheet jäävät monista syistä palveluiden ulkopuolelle. Jos esimerkiksi vanhempi sairastuu, eikä ole ketään, jolle lapsen voisi hetkeksi antaa, pienistäkin asioista  voi tulla valtavia ongelmia.

Olen huomannut myös sen, että ne, jotka osaavat käyttää oikeita sanoja ja vaatia palveluita, usein saavat apua. Mutta ne, jotka ovat kaikkein uupuneimpia, eivätkä jaksa tai osaa sanoittaa tilannettaan, jäävät herkästi ilman tukea. Siksi ajattelen, että yhteiskunnalla on tärkeä tehtävä tunnistaa nämä epäkohdat ja puuttua niihin.

Meidän työssämme näkee jatkuvasti, miten paljon tuki perheille merkitsee – ja miten paljon sitä edelleen tarvitaan.

Haastattelija: Jaana Hartikainen