Nuoret ääneen – me kuuntelemme

Sekä nuorten että vanhempien vastauksissa toistui huomio siitä, että teini-ikäisten on vaikeampi lähteä mukaan yhdistyksen toimintaan. Osa teineistä kertoi, ettei heillä olisi toiminnalle aikaakaan, arki on muutenkin täynnä tekemistä.  Mutta suurin osa vastaajista jätti oven raolleen: voisin ehkä tullakin, jos toiminta on kiinnostavaa.

Tekeminen kiinnostaa nuoria

Kyselyssä tuli selvästi esiin, että teinit eivät kaipaa “vain olemista”, vaan tekemistä, elämyksiä ja oikeasti kiinnostavia juttuja. Mukaan lähdetään usein vain, jos ohjelma on oikeasti houkuttelevaa – tai jos mukana on tuttuja. Toisaalta uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavampaa tekemisen kautta. Nuoret ovat erilaisia,  mutta konkreettinen tekeminen kuten carting, liikuntapuistot, huvipuistot, pakohuonepelit, vesipuistot, kiipeily ja erilaiset pelit olivat suosittuja.

Retkiä ja elämyksiä nuorten kesken

Monet nuoret innostuivat myös retkistä ja leireistä, erityisesti sellaisista, joissa pääsee irti arjesta ja sellaisiin paikkoihin, joihin oman perheen kanssa ei muuten helposti pääsisi. Ehdoton ykkönen,  jonne lähes kaikki halusivat mukaan, oli retki ulkomaille,  esimerkiksi Viroon. Mutta lähempääkin löydettiin kiinnostavia retki-  ja leirikohteita. Joskus ihan peruspizzapaikka hyvällä porukalla toimisi vallan mainiosti, nuoret ideoivat.

Ikäryhmien välillä on isoja eroja

Aineistossa näkyi selvästi, että teinit eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä. Nuoremmat teinit (noin 11–13 v.) osallistuvat mieluummin perheen kanssa ja toivovat myös, että nuorempi sisarus voisi tulla mukaan.  Vanhemmat teinit (noin 14–18 v.) kaipaavat enemmän irtiottoa ja selvästi heidän ikäisilleen, ei pienemmille lapsille, kohdennettua toimintaa. Haasteena on, että moni heistäkään ei tulla yksin – mutta ei myöskään vanhemman kanssa. Moni tekijä selittää sen, miksi yksi ja sama malli ei toimi kaikille.

Vanhemmat toivovat lisää tekemistä teini-ikäisille

Vanhempien vastauksissa puolestaan korostuivat toive yhteisestä tekemisestä nuoren kanssa ja huoli siitä, että teini-iässä mukaan lähteminen usein vaikeutuu. He pitivät tärkeänä sitä, että yhdistyksen kautta pääsee kokemuksiin, joihin perhe ei muuten taloudellisesti tai arjen kuormituksen vuoksi pääsisi.

Vanhempien vastauksissa näkyi vahvasti yksinhuoltajan arjen kuormitus ja huoli nuoren ruutuajasta ja vetäytymisestä. Vanhemmilla oli nähtävissä tarvetta päästä yhdessä nuoren kanssa pois kotoa ja muiden ihmisten pariin.

Tulossa selkeämmin nuorille suunnattua toimintaa

Sekä nuoret että vanhemmat sanoittivat eri tavoin samaa asiaa: teini-ikä on oma erityinen vaiheensa, joka tarvitsee omanlaistaan toimintaa. Toisaalta vaikka oikeanlainen toiminta kiinnostaisi nuorta, kynnys lähteä voi olla korkea.

Laitamme tulokset heti käytäntöön. Tulemme jo kevään aikana lisäämään säännöllisesti retkiä ja muuta toimintaa, joka on varattu nuorille tai jossa nuorilla on etusija paikkoihin. Suuntaamme osan toiminnasta on vain nuorille,  ja osaan kutsutaan mukaan myös heidän perheensä. Mukana on niin elämyksellisiä retkiä kuin muita irtiottoja arjesta. Tavoite ei ole pakottaa ketään mukaan, vaan madaltaa kynnystä lähteä tapahtumiin ja tehdä jotain kivaa muiden kanssa.

Kiitos kun kerroitte

Lämmin kiitos kaikille nuorille ja vanhemmille, jotka vastasitte kyselyihin ja haastattelukutsuihin. Teidän ajatuksenne eivät jää pöytälaatikkoon – ne vaikuttavat suoraan siihen, millaista toimintaa tehdään seuraavaksi.

Outi Hannula